Hei! Muistatko minut? En ehkä ole ollut mielessäsi, koska en ole ilmoitellut itsestäni somekanavissa. Täällä ollaan!

Todisteena esitän tässä tuoreimman kuvan itsestäni, jonka otti ystäväni ja liikekumppanini Lotta pari viikkoa sitten.

Somejulkaisujeni määrä on pitkään ollut nollaluokkaa, sillä olen kehittänyt inhon lähes kaikkea somepäivittämistä kohtaan. Ajan saatossa kynnys julkaista mitään on kasvanut ja syyt julkaisematta jättämiseen lisääntyneet. Olen siis sattumalta ollut trendikkäällä sometauolla!

Ironista tässä on se, että olemme tämän kyseisen Lotan kanssa tavanneet 15 vuotta sitten kirjoittamani blogin kautta. Voisitko tämänhetkisen (epä)sosiaalisen mediani perusteella uskoa, että olen kirjoittanut blogia aktiivisesti? Blogia, joka on johtanut pitkäaikaiseen ystävyyteen ja liiketoimiin ventovieraan ihmisen kanssa?

Tästä heräsi ajatukseni palata blogin kirjoittamiseen, sillä se ei jostain syystä ole minulle yhtä luotaantyöntävää kuin muu some. Ehkäpä ajatuksessa blogista piilee pieni nostalgia?

Tästä nostalgisesta, harmittomasta ajatuksesta kasvoikin pieni lumipallo ja aloin miettimään omaa markkinointiani laajemmin. Olen nämä kymmenen vuotta yrittäjänä pärjännyt mukavasti oman verkoston, puskaradion ja tunnollisen tekemisen voimalla, joten pinnan alla lymyää valtavasti hyödyntämätöntä potentiaalia. Toimin kuitenkin ammatissani alalla, joka hyötyy nimenomaan somen visuaalisuudesta. Päätin perustaa blogin omien nettisivujen yhteyteen ja seuraavaksi pitikin uusia koko nettisivut ja palvelin, päivittää portfoliot ja miettiä sanavalintoja ja hakukoneoptimointia. Perustin profiilit myös alani portaaleihin, siivosin vanhaa somea ja ilmottauduin suorittamaan vuoden kestävän Liiketoiminnan markkinointitutkinnon. Sanoisin, että nyt on draivi päällä!